Sain luettua Liza Marklundin kirjan Uhatut loppuun n. 04.15 viime yönä. Marklund kertoo kirjassaan ruotsalaisen Maria (Mia) Eriksonin järkyttävän tarinan. Tässä on taas sellainen kirja, jota on hyvin vaikea laskea kädestään, vaikka sivuja onkin 437. Melkein yhdeltä istumalta tuon luin.

Minun ei ehkä pitäisi lukea koko ajan näitä tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Mutta ne vain jotenkin kiehtovat mieltäni, samalla kun herättävät myös ahdistusta ja surua.

Tällä kertaa kirjan pääaiheena ei ollut lapsiin kohdistuva henkinen tai fyysinen väkivalta,vaikka sitäkin sivutaan. Varsinaisena päähenkilönä on kuitenkin nainen nimeltään Mia Erikson.

Mia elää aivan normaalia nuoren naisen elämää, tapaa ystäviään ja perhettään sekä yrittää siinä sivussa auttaa pakolaisia elämään Ruotsissa. Sitten Mia tapaa mustasilmäisen pakolaismiehen. Aluksi miehen silmissä näyttää palavan vain rakkauden tuli, ja Miakin rakastuu mieheen syvästi, mutta pikkuhiljaa silmistä alkaa erottua toisenlainen palo, vihanliekki.

Ensin ongelmat alkavat vain lievästä mustasukkaisuudesta. Pian kuvioihin tulee henkinen väkivalta, alistaminen ja haukkuminen, joka lopulta johtaa rankkaan, fyysiseen väkivaltaan.

Miehestä ei kerrota kirjassa paljon. Hän on vain mustasilmäinen muslimimies,  nimetön pakolainen, jonka kansalaisuuskaan ei tule esille. Ainoastaan koraani, jota mies haluaa Miankin lukevan, on jonkinlainen viittaus miehen taustasta. Mies tahtoo myös Mian kääntyvän islaminuskoon, mutta tähän Mia ei onneksi suostu, vaikka lähes kaikkeen muuhun suostuukin miehensä alistamana

Kirjan tarina on karu. Mies ottaa, pettää, jättää, hakkaa, haukkuu ja rikkoo. Vaikka mies itse jättää Mian, hän ei siltikään jätä Miaa rauhaan. Alkaa loputon kierre, jossa Mia saa koko ajan pelätä, milloin häneen taas käydään käsiksi. Myös Mian vanhemmat  joutuvat mukaan rajuun peliin. Onneksi Mialla on kuitenkin turvavana uusi, rakastava aviomies.

Parisuhteen väkivallan kuvaus on hurjaa ja koskettavaa. Se luo todellisen ja ahdistavan kuvan siitä, miten kauheaksi omistushaluisuus voikaan kärjistyä. Vaikka väkivaltaisena hirviönä on pakolainen, kirjassa ei silti millään lailla yleistetä pakolaisten tai muslimien käyttäytymistä, mikä on hyvä.

Yhdeksi aiheeksi nousee myös yhteiskunnan tila. Miten uskomattomalta tuntuu, että niin vaikeassa tilanteessa kuin päähenkilö perheineen onkaan tappouhkien alla, ei yhteiskunta, sosiaalihuolto pysty auttamaan juurikaan. On pärjättävä omillaan. Ja se tie on rankka.

Tähtiä: ****

Pitää etsiä seuraavaksi käsiin samaisen kirjailijan kirja Turvapaikka, joka on jatkoa tälle tositarinalle.