Heti kun huomasin, että Torey Haydenilta on tullut uusi kirja, laitoin kirjastoon varauksen.
Pohjustukseksi mainittakoon, että Torey Hayden on yhdysvaltalainen psykologi ja erityisopettaja, joka on työskennellyt monissa laitoksissa, sairaaloissa ja kouluissa erityistarpeita vaativien ja tunne-elämältään häiriintyneiden lasten parissa. Erityisesti Hayden on paneutunut selektiiviseen mutismiin eli valikoivaan puhumattomuuteen. Hän on toiminut myös yliopiston opettajana ja tutkijana.
Aikaisemmin Torey Haydenilta on ilmestynyt monia ongelmalapsista kertovia kirjoja, jotka pohjautuvat hänen omiin kokemuksiinsa ja kertovat hänen opettamistaan lapsista.
Itseltäni löytyy kirjahyllystä:
- Tiikerinlapsi
Tarina kuusivuotiaasta, äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä Sheilasta, joka ei puhu eikä koskaan itke, ja jonka silmät ovat täynnä vihaa.
- Nukkelapsi
Tarina pienestä, elottoman ja kuuron oloisesta, ja täten nukkea muistuttavasta Venuksesta. Tytöstä, joka elää hurjissa oloissa alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isän kanssa. Lisäksi asuntovaunukodissa elää sisarusparvi, joista Wanda-sisaruksella on downin syndrooma.
- Hiljaisuuden lapset
Tarina sairaalan psykiatrisesta osastosta, jossa Hayden työskenteli hyväksikäytetyn ja aggressiivisen Cassandran, puhumattoman Draken ja masentuneen sekä myös puhumattoman Gerdan kanssa.
- Aavetyttö
Rankka tarina pienestä Jadiesta, joka elää sulkeutuneena omassa varjomaailmassaan. Tyttö ei puhu, ei itke, eikä naura, ja viimein kun Hayden saa tytön puhumaan, tytön elämästä paljastuu kammottavia asioita...
Kaikki nuo kirjat ovat loistavia.
Mutta sain siis vihdoin Torey Haydenin uusimman kirjan luettavakseni.
Lapsi muiden joukossa on jälleen tositarina Haydenin oppilaista. Tällä kertaa meille esitellään kuusi ongelmalasta, joilla jokaisella on omat erityistarpeensa. Kolme lapsista on lisäksi kotoisin sodanrepimästä Pohjois-Irlannista. Kaikkia lapsia yhdistää erilaiset tunne-elämän häiriöt, kuten aggressio tai puhumattomuus.
Sekalaisen seurakunnan keskellä Hayden yrittää luoda askel askeleelta yhteyttä ja luottamusta lapsiin, mikä ei ole todellakaan helppoa. Silti saamme jälleen kerran lukea pienistä, riemastuttavista onnistumisen hetkistä ja siitä, kuinka hauras yhteys rakentuu, pala palalta.
Kirjassa kohdataan myös erään oppilaan äiti, itsetuhoinen ja alkoholismista kärsivä Ladbrooke, joka osoittautuukin itse yhdeksi Haydenin vaativimmista ja suurimmista haasteista.
Pienen, autistisen Leslien äiti, Ladbrooke, paljastuu itsekin erityistä tukea ja hoivaa tarvitsevaksi aikuiseksi lapseksi, "lapseksi muiden joukossa". Ladbrooken ja Haydenin välille kasvaa pikkuhiljaa suhde, joka muodostuu vähitellen syväksi ja läheiseksi ystävyydeksi. Tämä suhde nousee jopa tarinan pääaiheeksi.
Torey Hayden kirjoittaa taas koskettavasti ja sydäntärepivästi vaikeista asioista. Tällä kertaa kirjassa ei keskitytä vain yhteen erityiseen lapseen, vaan tarkastelussa on yhden vanhemman sielunelämän lisäksi kuusi pientä kohtaloa, joilla jokaisella on omat erityisongelmansa.
Kirja on loistava, kuten Haydenin aikaisemmatkin teokset. Tekstissä on toki paljon samankaltaisuutta edellisten kirjojen kanssa, mutta se ei haittaa, kun aihe kiinnostaa. Lisäksi kirjassa on myös paljon uutta, keskitytäänhän lapsien ongelmiin tällä kertaa paljon laaja-alaisemmin, koska tarkasteluun otetaan myös lapsen äiti, jonka omat ongelmat ovat alkaneet jo lapsuudesta ja vaikuttavat aikuisuudessa. Lisäksi kirjassa sivutaan myös Pohjois-Irlannin polittisia ongelmia.
Jälleen kerran kirja on pakko lukea lähes yhdeltä istumalta. Kaikki tilanteet ja tapahtumat on kuvattu niin aidosti ja koskettavasti, että tuntuu kuin olisi itse luokassa mukana. Haydenin kertomus todistaa, ettei vaikeiden ja lähes mahdottomilta tuntuvien ihmiskohtaloiden tulevaisuus ole valmiiksi tuomittu epäonnistumaan. Rakkaudella, sinnikkyydellä, tahdonvoimalla ja inhimillisellä välittämisellä voi saada aikaan ihmeitä.
Tähdet: *****
